Sivut

lauantai 12. marraskuuta 2011

Missä päätetään kuka saa sen pienen palan onnea


Milloin kehujen vastaanottamisesta tuli niin vaikeaa? "Olet kaunis." -niinnii... ja väkisin väännetty hymy vielä perään. Kehujen sanominenkin on vähintään yhtä vaikeaa, enhän minä yleensä edes tarkoita niitä. Minun silmissäni kehuminen on melkein kuin valehtelua höystettynä kateudella jota parhaamme mukaan piilotellaan nättien sanojen alle.
En luota ihmisiin. Parin vuoden ajan olen seurannut vierestä kavereideni, tuttujen ja jopa tuntemattomien parisuhteita ja olen tullut tulokseen että pääperiaatteena niissä taitaa olla pettäminen ja valehtelu. Kumpikin osapuoli juoksee vieraissa ja yrittää pitää huolen ettei kukaan saa koskaan tietää. -Suunnitelmanne kusee ja pahasti, sillä tällä pienellä paikkakunnalla kaikki tietävät kaikista kaiken ja vaikkei tietäisikään niin luulee tietävänsä. Myönnän että olen itsekin syyllistynyt tämän käpylän juorupiiriin mutta minkäs teet, ihmiset ovat kaksinaamaisia.
Mietitäänpä, moneenko ihmiseen sinä luotat aidosti ja 100 %? Ehkä parhaaseen ystävääsi, vanhempiisi, sisaruksiisi tai mies/naisystävääsi. Voit kertoa hänelle kaiken ja hän ymmärtää, oli asia sitten mikä tahansa. Liian moni on pettänyt minut ja sama rumba uudelleen murskaisisi minut henkisesti täydellisemmin kuin koskaan ennen. Ttunnen itseni heikoksi ja puolustuskyvyttömäksi, siksi en luota keneenkään. En anna ihmisten vetää mattoa jalkojeni alta jälleen kerran. Jos joku aiheuttaa minulle hallaa, se olen minä itse. Siksi kai olen ihmisten koskemattomissa, kylmä kuori jonka sisällä ei ole mitään.
Sosiaalisista suhteistani on tullut vaikeampia kuin pitkään aikaan, he eivät saa minuun enää yhteyttä.

Ahmin ja oksensin eilen. Sauna oli kuumenemassa ja tajusin että tässä olisi hyvä sauma alkaa mättäämään ruokaa naamaani. Söin ja söin ja söin, pesuhuoneeseen, musiikit mahdollisimman kovalle ja pää pönttöön. Tein sen myös toissapäivänä mutta omassa huoneessani muovipussiin.Vihaan itseäni.
Miksi minun tapauksessani on vain kaksi mahdollisuutta syömisen suhteen? Joko en syö ollenkaan tai sitten syön liikaa.

Olen yksinäinen enkä osaa puhua ystävilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti