Sivut

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ja minä taidan olla sinun


Tämän takia vihaan viikonloppuja kotona. Olen oksentanut kolmenä peräkkäisenä päivänä ja itseinho on kohonnut pilviin, oikeastaan tarkemmin ajateltuna avaruuden yläpuolelle, sillä pilvissähän se on keikkunut jo pitkän aikaa. Tuntuu kuin olisin koomassa, mikään ei tunnu miltään.
Huomenna EN syö
Ylihuomenna En syö
...Keskiviikkona harkitsen omenaa
Miksi minulla on järjetön tarve syyttää tästä kaikesta muita? Kusipää isääni, sisaruksiani, menneisyyttäni, parasta kaveriani, entisiä parhaita kavereitani, minut parempaan vaihtanutta exääni jonka kanssa puhuin eilen pitkästä aikaa. Mehän olemme "kavereita". En tahdo olla kaverisi, satutit minua liikaa. Mene pois elämästäni.
Olen ruma, läski, ällöttävä, inhottava... huonompi kuin muut. Tahdon vain hautautua sänkyyni, antaa nälän kietoutua kehoni ympärille ja mennä kauas pois elämästäni, havahtua hereille tähän maailmaan vasta, kun valtavat valtavat löllöreiteni ja möhömahani ovat kuihtuneet olemattomiin. Sitä minä haluan.
 

2 kommenttia:

  1. Tiedän tunteesi täysin :( Itse en olisi päässyt vastaavista pohjamudista ylös ilman ulkopuolista apua. En voi muuta kuin kuulostaa niin lääkäriltä ja terapeutilta kuin mahdollista ja kehottaa: Tyttö rakas, haethan apua? Se on ainoa tie parempaan. Ja sinä haluat parempaa, haluat elämää, right?

    Mikään ei ole pelottavampaa kuin paraneminen, mutta muista että sen pelon kohtaaminen on rohkeuden teko. Jos et uskalla kohdata sitä yksin kasvotusten, tartu auttavaan käteen.

    Ahdistusta on luvassa paranemisen aikana, sen takaan ja vannon, mutta myös sen, että ahdistukset selätettyäsi olet uusi ihminen.Tee itsellesi palvelus äläkä jää makaamaan pahaan oloosi enää yhtään kauemmaksi aikaa. <3 Elämä odottaa. Ja sinulla on lupa olla juuri sinä. Se joksi sinut on luotu.

    VastaaPoista
  2. Apua on luultavasti tulossa kunhan kelan tukijutut on selvitetty. Niin...siis nimenomaan luultavasti, jos saan tarpeeksi rohkeutta kertoa asiasta. Yksityiselle olen menossa masennuksen ja paniikkihäiriön takia. Toinen juttu on sitten tietenkin se, että haluanko apua :( En usko että olen vielä lähellekkään valmis luopumaan tästä.

    VastaaPoista