Kaikki ympärilläni tuntuvat olevan onnellisia ja täysin tyytyväisiä elämäänsä. Miksi minä en osaa olla onnellinen? Edes parhaan ystäväni puolesta...Hän on löytänyt rinnalleen ihmisen jonka kanssa tuntee olonsa kauniiksi ja merkitykselliseksi. Tämä ihminen asuu yli 200km päässä mutta he näkevät toisensa useammin kuin me ystäväni kanssa. He viikonlopun ajan, me kerran viikossa jos sitäkään. Etäännyn ystävästäni ja sulkeudun häntä kohtaan. En osaa iloita koska tarvitsen häntä.
Exäni ajoi tänään ohitseni, kylmä katse, kylmä nyökkäys -kummaltakin. Ei enää koskaan sitä lämmintä hymyä eikä niitä kirkkaan kellanvihreitä silmiä tapittamassa omiani.
Ja minä oksensin. Oksensin pahan olon ja ikävän sisältäni, kaiken sen roskan joka tekee minusta huonon, lihavan kusipään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti