On päiviä jolloin haluaisit vain olla yksin, kävellä ympäriinsä ilman määränpäätä ja uppoutua korvissa pauhaavaan musiikkiin. Ilman yksinäisiä päiviä tulisin hulluksi, en ole niin sosiaalinen ihminen kuin muut luulevat. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja kun en sitä saa, sulkeudun totaalisesti. Tänään oli sellainen päivä. Liikaa ympärillä hääriviä ihmisiä, jokaisella oma ongelmansa josta tarve purkautua. Koko päivän on vain tehnyt mieli huutaa: "HEI! Minullakin on vaikea päivä enkä jaksaisi kuunnella teidän maailman kaatavia ongelmianne."
Ruokahalu on kadonnut kokonaan, olen iloinen siitä vaikka muuten masentaakin. Tuntuu että mikään tekemäni asia ei edisty. Ehkä odotan tuloksien syntyvän liian nopeasti, enkä meinaa tällä vain laihtumista vaan ylipäätänsä kaikkea elämässäni tapahtuvaa.
Paitsi että elämässäni ei tapahdu mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti