Illat ovat pahimpia, himo ahmia kasvaa silloin liian suureksi vastustaa.
Aloin työntää jäätelöä ja omenapiirakkaa suuhuni, silloin pieni ääni päässäni korottaa ääntään: "Mitä helvettiä luulet tekeväsi, et sinä kaikkea kuitenkaan ulos saa. Jäät ikuisesti läskiksi porsaaksi josta ei ikinä tule mitään, joka ei ikinä tule olemaan kellekkään mitään. Kaikki vihaavat sinua. LÄSKILÄSKILÄSKI!" Silloin minä lopetin. Nielin makua suustani ja yritin työntää oksennusaikeet pois mielestäni. Ahdistaa, itkettää, en pysty olemaan.
Tekisi mieli huutaa täyttä kurkkua, HALUAN POIS! En saa henkeä enkä pysty olemaan paikoillani. Kyyneleet valuvat tälläkin hetkellä silmistäni ja pakokauhu yrittää viedä minut mukanaan. En pysty tähän, olen liian heikko.
Minun kai pitäisi olla ylpeä itsestäni, mutta arvatkaapa mitä? Olen pettynyt itseeni.
Tämän päivän kalorit ahmimiskohtaukseni takia n. ~1400-1500.
Huomenna en syö.
Olen sairas
jep, iltaisin.. sitä tunnetta ei voi kuvitella joka silloin valtaa mielen. se huutaa ruokaa, ruokaa, ruokaa! ja se lähes mahdoton voittaa.
VastaaPoistaeli mä ainaki oon ylpee susta, että pystyit sentää siihen lopettamaan, vaikka ymmärrän kyllä mitä tarkotat :/
Mulle on kaikkeen vaikeinta koulussa kun muut menee ruokalaan tai kun opiskelen kokiksi niin tehdään keittiössä kaikkia herkkuja. on vaikeeta pysyä erossa kun ne kutsuu mua: CC nyt oon ollu 6päivää syömättä mitään muuta kun laihdutusjuomia ja patukoita. yksin on helppoa kun ei mee kauppaan ja kotoo ei oo herkkuja.
VastaaPoistahienoa et pystyt lopettaa syömisen, mä ahmin aina ihan sairaasti jos annan itelleni mahdollisuuden ja sit oksennan: /