Asioita joita en haluaisi myöntää

Ähh...Tarvitsen jonkun tolkun tähän hommaan. Jojottelusta ei ole kenellekään hyötyä. Laihduin nopeasti 4kg, lihoin hieman hitaammin 5kg. Ahdistaa ja olen jälleen kerran lihavimmillani. En ole halunnut syödä, mutta olen syönyt. Poissuljin kaikki pahat ajatukset ruoan suhteen ja mässäilin oikein olan takaa tukahduttaen pikkuruisen järjenäänen päässäni.
Lupaan nyt itselleni että saan syödä päivässä max 1100 kcal. EI, se ei ole liikaa vaikka niin ajattelenkin. Minun on pakko laihtua. En kestä itseäni enkä jaksa tätä pelleilyä.
Miksei isokokoisemmat voi olla yhtä kauniita kuin pienikokoiset? Miksi ihmisten mielet ovat niin vääristyneitä? Surullista että itsekin kuulun siihen ihmisjoukkoon joiden mielestä laihuus on aina kauniimpaa, kuin pieni tai vähän suurempi pyöreys.

Realize it's not okay

Olen kadottanut otteeni elämään. Kaikki paha sisälläni on nyt noussut pintaan, enkä jaksa pystyä mihinkään.
Kävin eilen vaa'alla, juominen ja syöminen näkyy paremmin kuin hyvin tutulla punertavalla näytöllä. kaikki se uurastus on mennyt hukkaan, paino on hipunut takaisin yläilmoihin ja peili kiroaa läskiä paskiaista joka sitä tuijottaa.
Viiltelin kolme päivää sitten. Yli vuoden takaiset arvet vasemmassa käsivarressani  paistavat himmeästi uusien, jo hieman rupeutuneiden viiltojen alta. Lupasin silloin joskus itselleni että en runtelisi itseäni enää niin, mutta mitäpä lupauksia olisin joskus itselleni, saati sitten muille pitänyt.
Olen vihainen, surullinen, pettynyt ja voisin itkeä itselleni nestehukan ihan milloin vain, ihan missä vain.

Vanhempani eroavat. Olen iloinen että herra kusipää katoaa elämästäni, äidin ja pikkuveljen puolesta en kuitenkaan voi iloita. Jälleen yksi todiste siitä että mikään ei kestä, jälleen yksi vahva vahingollinen lisäys pieneen vääristyneeseen maailmankuvaani.

En kestä toista puolenvuoden pituista alivireistä masennusputkea, mutta toisaalta en tahdo nousta täältä kuopasta minne olen kotini jälleenrakentanut.
Ehkä minä olen yksi niistä, joille ei ole tarkoitettu onnellista loppua.

Kuningas alkoholi

Helvetin helvetin helvetin helvetti että oli armoton avautuminen kaikesta lähellä...Juuri tämän takia olen ollut kuukauden selvillä ja aijoin olla edelleenkin, mutta nyt kävi näin.
Holtiton tunteenpurkaus sai minut valtaansa viime yönä, kun istuimme parhaan ystäväni kanssa terassilla puhellen henkeviä. Kerroin itkien että minulla ei ole kaikki hyvin. Meinasin kertoa myös syömisongelmista, onneksi sain pidettyä turpani ummessa. Silloin tuntui hyvältä saada purettua asioita jollekkin ja olo oli huojentunut, mutta aamuyöllä lähdettyäni kotiin, möröt palasivat.
Seisoin ulkona pihatiellä pakkasessa takki auki ja tuijotin ylös taivaalle. Mitä maailma menettäisi jos minua ei olisi? Ei yhtikäs mitään.

 Lisäksi kaikki ne kalorit jotka kittasin kurkustani alas paisuttavat minua ja olo on juomisen takia kuin täyteen puhalletulla ilmapallolla. Krapulakin vaatii ruokaa.

Oujea!

Liebster tarkoittaa rakkain tai "rakastettu", mutta se voi myös tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille jolla on alle 200 seuraajaa.

Iso kiitos Marzulle! : )

Minä puolestani annan huomiota ehdottomasti neiti V:lle, hänen kiinnostaville teksteilleen ja mahtavalle asenteelle. ( :

http://hellothinnerfuture.blogspot.com 

Huonosti elettyä elämää

Minä olen yksi suuri vika ja minun sisimpäni on ruhjeilla, koliseva peltiipönttö täynnä luodinreikiä, pahoinpidelty jollain terävällä niin ettei sen muotoa enää tunnista syvistä, joskus kauan sitten vuotaneista arpeutumattomista viilloista. Joskus päästin huolettomasti sisimpääni yhden jos toisenkin ihmisen, he kuitenkin yksi kerrallaan hyppäsivät sieltä pois paremman ihmisen hellään syleilyyn, samalla lyöden sisimpäni pohjan jonnekkin syvälle. Sittemmin jos joku on sinne eksynyt, olen potkinut hänet ulos aiheuttaen mustelmia jo valmiiksi kärsineeseen kolisevaan peltipönttööni.
Minun täytyy olla kauniimpi-, huolitellumpi-, viisaampi-, kiinnostuneempi-, mukavampi-, iloisempi-, tietoisempi-, seurallisempi-, huolettomampi-, huolehtivampi-, tarkempi-, hauskempi-, parempi kuin muut. Kuinka itsekästä ja lapsellista. Tyttö hyvä, kaikissa on vikansa, kaikkihan ovat vain ihmisiä ja mikä tärkeintä, kaikki lähtee sisimmästä.
En mennyt tänään psykoterapiaan...PUFF 70e posahti taivaisiin turhan takia.
Taisin syödä tänään liikaa, mutta en tunne kuin pikkuruisen pahan olon asiasta. Edistystä.
Olin jo terä kämmenellä alkamassa aiheuttamaan fyysistä kipua ja kauniita verikyyneliä mutta viime hetkellä jokin pysäytti minut ja sujautin terän takaisin yöpöydänlaatikkoon.

Huomenna minun on pakko päästä vaa'alle. Hittoon pääni sisäiset säännöt, minun on saatava tietää. 

Ei niin huono päivä

Muutaman tunnin venyneiltä päikkäreiltä herättyäni kävelin keittiöön kahvinkeittoon, äiti kokkaili päiväruokaa, kaataessani vettä kahvinkeittimeen äiti katsahtaa tyhjää, ehkä vähän sisään painunutta vatsaani ja kysyy: "Ootko sä laihtunu?" -En minä tiiä. (Jokainen sisäelimeni taisi bilettää mutta pääni pysyi järkevänä ja huusi SE EI RIITÄ!) "Tai sitte se johtuu vaan siitä että oot nukkunu koko päivän." Äiti naurahtaa. Niin...siitä sen on johduttava.

Vyötäröltä kadonnut kohta 4cm.
Söin n.400 kcal, kulutin n.470 kcal.

Tuskin saan nukuttua vielä tunteihin, joten saattaa tulla jumppailtua ajan kuluksi. Jumppaliikkeitä/lihaskuntoa jotka koen toimiviksi ja joita teen useamman kerran viikossa -> http://kuntoplus.fi/treeni/lihaskunto Hyvät ohjeet ja useimmissa liikkeissa kuvatkin : )

Us & ourselves

 Mietin usein mitä mieltä ihmiset ympärilläni olisivat jos he tietäisivät, näen pääni sisällä heidän nauravan sydämensä kyllyydestä ilkeää, hampaat paljastavaa naurua, siksi minä jatkan. Heistä ei olisi tähän.

Elämä potkii päähän. Viikonloppu oli täynä törkeän suuria määriä epäterveellisyyksiä ja sormia kurkussa, ja ei ne eivät olleet hallitsemattomia mättämiskohtauksia, vaan suunniteltua rauhallista syömistä ja sen jälkeistä oksentamista. Minun on lopetettava oksenteleminen, pakko. Tunnen kuinka vatsahapot ovat syöneet hampaisiini reikiä ja kuinka naamani turpoaa. Tämän on loputtava.
En ole ollut viimepäivinä oma itseni. Ahdistus on kasvanut, sain paniikkikohtauksen ja itku yrittää tukehduttaa minut joka ilta, helpottavat kyyneleet eivät kuitenkaan tule. Haluaisin vain olla yksin ja pompata esiin ihmisten ilmoille vasta kun olen sitä mitä tavoittelen päivittäin.
En mene viikkoon vaa'alle, pidän kalorit minimissä, liikun päivittäin, en epäonnistu enää.