Onpa mukava huomata että en ole menettänyt yhtäkään lukijaa vaikka viimeisimmästä päivityksestä on aivan liian pitkä aika! Selitykseksi piilossa ololleni on, että oma koneeni hajosi enkä ole uskaltanut käyttää porukoitteni konetta näihin "kiellettyihin" tarkoituksiin. Olen nimittäin erittäin vainoharhainen kiinni jäämisen suhteen...
Ensiksi, ISO kiitos kaikille tukijoille, vaikka en olekkaan ollut vähään aikaan maisemissa! Arvostan todella paljon :)
Oloni parani alkuvuodesta ja yritin syödä mahdollisimman normaalisti, nyt parin kuukauden ja parin lisäkilon jälkeen huomaan, että en pysty siihen. En osaa syödä normaalisti, parempi vain myöntää tosi asiat ja jatkaa samalla linjalla kuin aikaisemmin, ennen kuin ahdistus kohoaa yli pilvien ja kasaan tiiliseinän itseni ja ihmisten välille, tärkeiden ihmisten, joita en halua menettää.
Elämäni on muuttunut paljon alkuvuoden aikana: Olen saanut kaverisuhteeni kuntoon, lopetin koulun, en vain pystynyt siihen enää (liikaa ruokaaruokaa ja vielä kerran ruokaa), elämääni viimeiset 4 vuotta hallinnut paniikkimörkö on katoamassa mielestäni ja tunnen itseni vapautuneeksi ja itsenäiseksi, ehkä jopa hieman onnelliseksi.
Suunnitelmissa olisi muutto uuteen kaupunkiin ensi syksynä, uusi koulu, uusi ympäristö, uudet ihmiset, oma asunto, eikä ketään vahtaamassa ja mikä tärkeintä, uusi alku. En malta odottaa.
Takaisin tuttuun ja turvalliseen. Uppoudun takaisin syvälle maailmaan josta en ikinä edes halunnut lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti